Ne ovat kaksi alpakkavasasisarusta, ruskeita karvapalloja. Niiden kasvua seuraten kesä on mennyt siivellä.

Vasat ovat ensimmäiset meillä syntyneet alpakat eli Pikku Alpakan-nimellä olevat. Ensimmäiseksi syntyi Suukko, tyttövasa. Se oli yhtenä iltapäivänä vain tupsahtanut alpakoiden sekaan, oli kuin muut vain miniatyyrialpakka! Hän oli syntyessään niin hentoinen ja hauras kuin vain alpakkavasa voi olla. Seuraavana aamuna hän tuli moikkaamaan niin läheltä minua ja antoi suukon kun annoin  kumartuneena häntä kohti haistella kasvojani. Niin se nimi syntyi Suukko! Hän suukon heitti kääntyi ja potkasi mennessään. Mutta ei ne alpakkasuukot tähän loppuneet....

Keksi, alpakkavasa on ori, sen syntymän tiesin pian tapahtuvan emän Kolan käytöksestä päivätallilla kolme viikkoa myöhemmin Suukon syntymästä. Keksi on myös ruskea mutta varustettu valkoisilla nilkkasukilla etujaloissa ja otsassa hieno valkoinen merkki. Ikää nyt hänellä on kaksi kuukautta ja joka päivä hän tulee moiskauttamaan jonkinlaisen pusun!

Vasoilla on niin hauskaa kahdestaan, ettei voi kun olla heidän puolestaan onnellinen, että heitä on kaksi ja itsekin olen niistä niin ylpeä ja moni kesällä meillä vieraillut on saanut heidät tavata ja nähdä vasojen leikkiä, välillä ne juoksevat kilpaa ja ottavat toisiaan kiinni tai sitten ne vain painivat toistensa päällä.

Emäalpakat Kahvi ja Kola välillä vaihtavat vauvojansa ja imettävät niitä ristiin tai samanaikaisesti. Huippuhienot emät ja entä vasaa vailla jäänyt Ava, se vasoja leikittää ja opettaa aikuisten alpakoiden tavoille!

Humisevaa harjua lainaten: "Jos pystyt kesyttämään alpakan, pystyt sitten kesyttämään minkä tahansa villihevosenkin!!!"